lauantai 14. joulukuuta 2013

Aktia Cup 10km

Treeniohjelmassa oli tälle päivälle luvassa 10km testijuoksu Aktia Cupissa. Aktia Cup on talvijuoksusarja, jossa kuukauden välein juostaan samainen 10km Hakunilan maalaisteillä. Reitti on suhteellisen tasainen - 5km yhteen suuntaan ja sama takaisin. Viimeinen kilsa loivaa nousua maaliin asti. Reittinä ja matkana oivallinen oman kunnon mittari. Luulenpa, että tuonne tulee osallistuttua talven aikana useaan otteseen.

Treenikaveri Kaisan kanssa mentiin kisapaikalle ajoissa, jotta ehtisimme kunnolla lämmittelemään. Ensimmäinen numerolappustartti "uudella kaudella" pisti jännittämään. Suunniteltiin jo pakoa paikalta sun muita tekosyitä. Tiedossa olisi epämukavuusalueella jyystämistä, vaikka miten päin juoksisi. Ulkona oli pakkasta ihan kunnolla, joten pukeutuminen oli vähän haastavaa. Lähdin rohkeasti vaan ohkasilla kesäjuoksutrikoilla, kevyellä juoksutakilla ja hanskoilla. Ja kyllähän siinä juoksussa kuuma tuli. Oma juoksukunto lomailun ja pahemman luokan jetlagin jälkeen oli vähän arvoitus. Tavoitteeksi otin 45min alituksen, joka tarkoitti vauhdin pitämistä alle 4.30min/km.

Ajanotto lähti startissa ja muutamia sekunteja tuli takkiin, kun lähdin arasti suht takaata. Oma rytmi löytyi hyvin ja alun loiva alamäki mentiin reilua 4.10min/km tahtia, mutta mäen jälkeen vauhti tasaantui tavoitevauhtiin. Juoksu ei oikeen missään vaiheessa tuntunut rennolta, vaan alusta lähtien sai jalkoja käskyttää aikalailla. Happoja alkoi syntyä jalkoihin, mutta hoin päähäni rentoa juoksurytmiä ja edessä oli paljon hyviä selkiä, joita seurailla. Puolivälin väliaika 21.50min ja rapiat. Tiedossa oli, että nyt se taistelu vasta alkaa.

Juoksu tuntui juoksulta n. 8km asti. Sen jälkeen oli todella vaikeaa. Jalat hapottivat ja pahasti. Koin sellaisen jaloista irtautumisen tunteen. Käskytin vaan niitä eteenpäin, vaikka ei niitä kunnolla enää tuntenutkaan. Sain pidettyä vauhtia yllä loppuun asti, mutta mitään loppukiriä ei enää irronnut, koska jalat olivat vaan niin jäykät. Loppuaika 44.02min. Tavoite täytty ja vielä aika väkinäisellä juoksulla. Ehkä se lennokkuus sieltä vielä tulee kauden mittaan.

Sykkeiden puolesta mentiin myös aika rapsakkaa vauhtia. Keskisyke 176 ja max. 182. Hyvin järjestetty, helppo juoksutapahtuma, jossa paljon juoksijoita kirittämässä. Ensi kerralla uudestaan.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Caribbean Baby!

Tänään palattiin lumiseen Suomeen meidän häämatkalta numero kaksi. Kroppa aivan sekaisin aikaerosta ja matkustuksesta. Matka alkoi Puerto Ricosta eilen aamulla ja tänään aamulla päästiin turvallisesti perille. Vaikka paljon on tullut reissattua, pääsi Karibian reissumme kohteet Saba ja Dominica omalle top countries- listallani aivan kärkipäähän. Kohteet olivat aktiivisen lomailijan unelmakohteita ja loman aikana tuli onneksi liikuttua muutakin kuin rannan ja rantabaarin väliä. Reissulta käteen uskomattomia elämyksiä ja unohtumattomia maisemia. Alla vähän tarkempaa esittelyä matkakohteistamme ja saarten aktiviteeista kuvien muodossa.

St Maarten

Karibian Las Vegas, johon tehdään paljon valmiita pakettimatkoja. Omalla reissullamme tämä oli lähinnä läpikulkukohde, josta pääsi helposti lentämään muille lähisaarille. Saari on kyllä nätti, mutta valtavat majoituskompleksit ja kasinot ainakin Maho Beachin ja lentokentän alueella ovat pilanneet luonnonkauniin sataman ja rannat. Pakko oli mennä Sunset Beachille kattomaan kuin jumbojetit laskeutuu aivan päätä hipoen viereiselle lentokentälle. Oli siisti kellua meressä ja kattella kuin valtavat koneet menee aivan yläpuolelta.


Saba
St Maartenilta suuntasimme viereiselle Saban saarelle. Saba kuuluu Hollannin Antilleihin ja saaren ensimmäiset asukkaat olivat eurooppalaisia - lähinnä skotteja ja hollantilaisia. Saari ei niinkään kulttuuriltaan ole niin perinteinen karibian saari, vaan saarella on yllättävän eurooppalainen tunnelma, kuitenkin karibialaisella twistillä. Saari on todella pieni ja asukkaita koko saarella on n. 1 900. Vaikka saari on pieni, oli siellä luontonsa puolesta todella paljon nähtävää. Sabaa pidetään myös yhtenä Karibian parhaista sukelluskohteista ja pitihän meidänkin päästä pinnan alle. Viime sukelluksesta oli aikaa kolmisen vuotta, joten teimme alkuun Refresher -kurssin aamusta ja iltapäivällä pääsimme riutoille.

Sukeltelun lisäksi teimme kaksi upeaa vaellusta. Ensimmäisenä Saban korkeimmalle huipulle Mt Scenerylle ja toisena päivänä kiersimme aikalailla koko saaren vuoren reunustaa pitkin. Sademetsässä aurinko ei päässyt porottomaan niin pahasti, mutta ilman kosteus sai kyllä hien pintaan.

Yksi saaren tunnusmerkeistä on myös maailman lyhin kaupallinen kiitorata - 400m. Kiitorata loppuu ja suora pudotus mereen. Rystyset valkosina ja silmät kiinni odotin laskeutumista, joka oli kyllä aika hurjaa. Olipa kyllä kokemus! Helppo, kaunis, turvallinen ja siisti saari. Ei niinkään perinteistä Karibiaa, mutta oivallinen kohde sukeltajille ja vaeltajille.






Dominica

Koko reissumme oli rakennettu Dominican ympärille ja saari oli kaiken hypetyksensä arvoinen. Uskomattoman kaunis ja vihreä saari! Ihmisten vilpitön ystävällisyys oli myös todella hienoa. Saarta ei ole pilattu turismilla, vaan lähes kaikissa kohteissa sai fiilistillä paikkaa omassa rauhassaan. Välillä tuntui jopa epätodelliselta olla keskellä sademetsää yksin oppaan kanssa. Tunsi olevansa niin oikeutettu, että pääsi näkemään ja kokemaan noita ihmeitä. Yövyimme 4 yötä saaren itäpuolella, joka on täyttä sademetsää ja alkuperäisväestön Caribsien omistamaa maata. Tuolla keskellä metsää on mahtava majatalo/hotelli Beue Rive, jota pitää brittiläismies.

Saarella liikkuminen vaatii nelivetoauton ja koska tiet ovat huonossa kunnossa ja liikenne vääränpuoleista, päädyimme omaan kuskiin. Lyöttäydyimme yhteen yhden amerikkalais pariskunnan kanssa ja nelistään kiersimme saarta kolme päivää. Tulimme oikein hyvin toimeen ja oli mahtava tutustua heihin. Dominicalla on kuvattu Pirates of he Carribian leffat 2 ja 3. Kiersimme jonkin verran noita kuvauspaikkoja. En yhtään ihmettele, miksi nuo paikat oli oli valittu.

Omat suosikit saarelta oli Titou Gorge (luola tai kapea sola, jota pitkin pääsi uimaan. Todella siisti kokemus), Sari Sari Falls ja Karibian meren puoleiset rannat.












Aurinkoenergiaa kaikille! :)



lauantai 23. marraskuuta 2013

Focus Ladyt koolla

Eilinen oli pyöräilyn täytteinen päivä. Päätin ajella työmatkat cyklolla ja vitsit, kun ajon mukavuusaste on noussut uusiin ulottuvuuksiin, kun viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi asentaa lokasuojat (tai siis Erkka asensi..;)). Enää ei tarvitse kantaa kiloa hiekkaa ja soraa kotiin jokaisen ajon jälkeen. Oma työmatka on pituudeltaan ja reitiltään optimaalinen. 20 km merenrantaa pitkin ajellen suuntaan ja toiseen piristää konttorirotan mieltä kummasti. Oma ohjelma on tällä hetkellä aika tehopainotteinen, joten työmatka-ajosta saan helposti 3-5h palauttavaa pk:ta viikkoon.

Työmatkapyöräilyssä on kuitenkin miinuspuolensakin. Tämän sai taas eilen kokea, kun kolari jäi senteistä kiinni. Missä vaan liikenteessä voi sattua mitä vaan, mutta oman kokemukseni mukaan työmatkapyörälijänä täytyy olla erityisen varovainen. Kerran olen jo suojatiellä jäänyt auton kolhaisemaksi ja eilen oli todella paha kolari lähellä. Täytyy  myöntää, että pari kyyneltä tirautin, kun vaan raivoamiseltani kerkesin - sen verta pelästyin. Olin tulossa normaalia reittiäni Huopalahdentieltä kohti Ramsayn rantatietä ja pysähdyin Munkkiniemen nelitasoristeykseen odottamaan vihreitä valoja. Risteys on todella vilkas, mutta kaikille liikkujille on liikennevalot. Valot vaihtuvat vihreäksi ja polkaisin matkaan suojatietä pitkin. Suojatie ylittää muistaakseni kuusi kaistaa sekä raitiovaunukiskot. Ensimmäiset kaksi kaistaa ovat oikealle kääntyviä ja kolmas kaista jatkaa suoraan Munkkiniemeen. Olin toisen autokaistan kohdalla, kun kolmannelta,  suoraan jatkavalta kaistalta meinaa valkoinen mersu tulla täysiä päälle. Kummallekkin täysjarrutus päälle ja senteistä jäi homma kiinni. Järkytyksissä peruutin ja auto vaan jatkaa matkaa. Paikalla oli kymmeniä muita autolijoita ja jalankulkijoita, joten silminnäkijöitä olisi riittänyt. Auto painoi äkkiä paikalta pois ja en saanut rekkaria ylös. Perus yleismaailmallisia sormimerkkejä ehdin näyttää perään. Siinä sitten päiviteltiin tilannetta muiden pyöräilijöiden kanssa hetken aikaa ja matka jatkui. Sydän hakkasi loppumatkan.

Himaan, siviilikuteet niskaan ja kohti Focus Ladyjen tiimipalaveria. Oli hienoa nähdä tiimiläisiä - uusia ja vanhoja. Kasassa on huipputiimi ensi kaudelle, varsinkin kun yksi Suomen kovimmista naiskuskeista Jutta Nieminen liittyy tiimiimme. Hänestä oikeutetusti tulee tiimin kapteeni. Sovimme kauden päätavoitteista ja pelisäännöistä. Kalustona toimii jo esittelemäni Focus Cayo kisakiekkoineen. Uudet tiimiasut ovat myös tilauksessa. Omat päätavoitteet ovat triathlonin puolella, mutta aion ehdottomasti antaa parhaan mahdollisen panoksen tärkeisiin tiimikisoihin kuten SM-maantie ja paritempo, Porvoon ajot jne. Kesän ajokuntoa ehtii onneksi hioa vielä kunnolla.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Täysi rähinä päällä

Uusi treenikausi on nyt potkaistu käyntiin ja vauhdilla. Kertalaakista rauhalliset illat vaihtuivat sykkimiseen työpaikan, kodin ja erinäisten treenipaikkojen välillä. Mikä siinä sykkiessä, kun meitä on mahtava porukka samassa valmennusryhmässä. Treeniseurasta ei todellakaan ole puutetta ja yhteistreeneissä todellakin saa antaa itsestään aina 110 %. Motivaatio näin kahden viikon jälkeen on vielä korkea. :) Katotaan tilannetta sitten keskitalven pakkasilla, kun kello soi aamulla 5-6 aikaan. Treenimäärää on tarkoitus kevättä kohti kasvattaa, mutta realistinen viikkotuntimäärä itsellä pyörii 10-15h välillä.

Normaali treeniviikko itsellä muodostuu näin pk kaudella seuraavasti:

ma: lepo
ti: spinning tai vastusajoa, kahvakuula
ke: ratajuoksutreenit (sis. tekniikkaa, kuntopiiriä ja vetoja)
to: Heltri uinti kovassa seurassa + spinning (kevätkaudella)
pe: juoksu + kuntopiiri/kahvakuula
la: pitkä pyörä/hiihto
su: uinti ja pk juoksu

Näiden treenien lisäksi ajan työmatkaa n. 3 krt/viikossa, 20km/päivä. Tunteja kertyy 10-13h riippuen pitkisten pituudesta ja työmatkoista.

Viime viikolla tein varsinaisen löydön BudgetSportissa lokareita etsiessäni. Matkaan tarttui näytepari Asicsen Noosa Fast 2 kisakengistä. Kengät iski silmään, koska ne oli vaan niin päheen näköset. Googlettelin kengistä paikan päällä ja kävi ilmi, että kyseinen malli on trispesifi kisakenkä. Mukaan tuli jopa pikanauhat. Kokeilin kenkiä keskiviikon treeneissä ja kyseessä on kyllä höyhenenkevyt kenkä. Pikkasen on totuttelua olemattomaan tukeen, mutta alkutuntuma kengästä oli todella positiivinen. Ja mikä parasta kengät sai ihan pilkkahintaan, koska kyseessä oli näytekappale.



Hyviä treenihetkiä kaikille marraskuun synkkyyteen! :)



maanantai 21. lokakuuta 2013

Mennyttä ja tulevaa

Viimeisestä kisasta on nyt kulunut kuukauden verran ja vihdoin alkaa tuntua siltä, että alkaa olla henkisesti ja fyysisti palautunut viime kesän tohinasta. Kunnon off-season on todellakin tehnyt hyvää. En ole kuukauteen miettinyt treeniohjelmia, potenut huonoa omaatuntoa väliijääneistä treeneistä tai ylimääräisistä herkuista. Kuukauteen on mahtunut vaellusreissuja niin Nuuksiossa kuin Kolilla, sukulointia ympäri Suomea ja sekä opiskeluporukan kemutuksia Tampereella. Kävin myös nappaamassa Larun pyörästä uuden tiimipyörämme ensi kesälle. Kroppa ja mieli alkaa olla latautunut ja motivoitunut ensi kautta varten. Motivaatiota tähän hommaan todella tarvitaan, koska puolivaloilla enkä puolikuntoisena halua Ironmanille lähteä.

Ensi kesän menopeli Focus Cayo Evo
Mennyttä:
Päällisin puolin viime kaudesta jäi itselle todella positiiviset fiilikset. Yhtäkään täyskymppikisasuoritusta ei tullut, mutta sehän onkin triathlonin hienous, että aina jää jollain osa-alueella jotain parannettavaa. Jos miettii, että tasan vuosi sitten olin kirjoittamassa "muumiojalastani" oikean polven rustoleikkauksen jälkeen, niin pitkälle on päästy. Lääkärin 3 kk ja takaisin radalle- ennuste ei toteutunut lähimainkaan, vaan talven treenailut olivat ajoittain itkun ja epätietoisuuden sekaista vääntämistä. Ensimmäiset kivuttomat juoksuaskeleet otin ehkä huhtikuun paikkeilla. Usein lähdin lenkille intoa täynnä, mutta jo ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen oli käännyttävä takaisin ja heittää lenkkarit naulaan. Vastoinkäymisistä voi joskus syntyä jotain hyvääkin. Kun tilanne triathlonin suhteen vaikutti aika epätoivoiselta vielä huhtikuussa, niin otin yhteyttä Focus Ladien valmentajaan ja kyselin mahkuja päästä mukaan tiimiin. Kovia meriittejä ei itseltä pyöräilyn saralta löytynyt, mutta triathlonin saralla olin huomannut, että pyörä liikkuu keskimääräistä kovempaa. Lähdin siis rohkeasti mukaan maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan ja tätä en ole katunut yhtään. Laji on oikeasti joukkueurheilua ja tasapainottaa kivasti yksilökeskeistä tri-harrastusta. Viime kesänä tuli kokeiltua Suomen suurimmat yhteislähtökisat Porvoon Ajot ja SM-maantie sekä muutamia tempokisoja sekä SM-Paritempo. Vaikka ensi kesänä ykköstavoitteena on Ironman Köpis, kierrän varmasti myös pyöräkisoja ihan siitäkin syystä, että ne ovat kovimpia intervallitreenejä, joita pyörällä voi vaan tehdä.

Triathlonin osalta olin jo hautaamassa kisatoiveet, koska jalan tilanne näytti vielä huhti-toukokuussa niin toivottamalta. Kelkka alkoi kuitenkin toukukuun aikana kääntyä. En lopulta tiedä mikä oli tärkein tekijä polven vahvistumisessa, se että oikeastaan heivasin juoksun kokonaan vai se että pyöräilin todella paljon ja vahvistin siten lihaksia. Oli miten oli kesäkuussa pystyin juoksemaan sprinttimatkojen kisoja täysin ilman kipuja ja ihme kyllä nopeampaa, kun juoksin viime kesänä. Emmin pitkään Århusin puolikkaalle lähtöä, mutta koska kisa oli jo maksettu ja matkasuunnitelmat tehty, niin pakkohan oli lähteä yrittämään. Kisa meni pyörän varusterikon osalta alakanttiin, mutta juoksu kulki! Pisin lenkki tuota kisaa ennen oli ollut 10km, joten aika ihme oli, että nakutin puolmaran 1.43 aikaan. Joskus korvaava harjoittelu siis oikeasti toimii.

Heinäkuu meni aika lailla häähulinoissa ja aivan mahtava kuukausi olikin. Energiaa oli kuitenkin jäljellä mielettömästi, joten latasin kisakalenterin täyteen loppukesälle ja syksylle. Elokuussa taisi olla joka viikonloppu joku karkelo, joko pyöräilyssä tai triathlonissa. Juoksu kulki tuolloin edelleen, esim. Nastolan perusmatkan 10km aikaa 43min. Kisarupeama alkoi vähän painaa ennen Ranskan kisaa syyskuussa ja sairastelu ennen kisaa lienee vienyt parhaan iskun pois. Rankka reitti ja kuumuus oli myös itselle vähän liikaa, mutta siitä huolimatta ihan kelpo suoritus.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viime kauteen. Kun keväällä kisaaminen oli vielä täysin epävarmaa ja lopputuloksena tein elämäni parhaimpia aikoja, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vältyin pahimmilta ylirasitusoireilta, joista olen kärsinyt mennä vuosina. Luulen, että tähän on päällimmäisenä auttanut uniongelmieni tasaantuminen. Varsinkaan kesällä en kärsinyt niistä juuri lainkaan. Kunnon uni vaikuttaa uskomattomasti palautumiseen. Toinen tekijä, johon panostin oli lihashuolto. Minulla on todella helposti jumiutuvat lihakset, varsinkin etureidet ja niiden kalvot ovat joskus päässeet aivan järkyttävään kuntoon. Joskus jopa niin järkyttävään, että yksi hieroja kieltäytyi kunnolla hieromasta niitä..Kiltisti foamrollasin reisiäni auki lähes joka toinen ilta, varsinkin kisaviikolla rollasin varmaan joka ilta. Uskon, että tämä auttoi merkittävästi. Kolmas merkittävä tekijä kisamenestykseen ja jaksamiseen varsinkin pitkissä suorituksissa on kisan aikainen ravinnonsaanti. Vielä viime kesänä syyllistyin siihen, että saatoin vetää puolimatkan kisan parilla geelillä ja urheilupatukalla. Juoksussa oli jo niin kauhea olo, etten sitten juonut tai syönyt mitään...smart! Varsinkin Århusissa tunsin oikein miten energiatasot oli ihan erilaiset juoksussa, kun kiltisti melkeen joka 5km:n juomapisteellä vedin geelin naamariin. Uskon, myös että kisan aikainen ravinnon saanti auttaa huomattavasti kisan jälkeiseen palautumiseen.

Tulevaa:
Tarkoituksena on alottaa treeniohjelman mukainen treeni marraskuussa. Hyvän startin kauteen saan ensi viikonloppuna Heltrin syysleiriltä Vierumäellä. Meitä on loistava jengi kasassa ensi kesänä täysmatkalle tähtääviä, joten treeniseuraa varmasti on tarjolla. Tarkoituksena on maltillisesti lähteä lisäämään treenimääriä ja alkutalvesta oikeasti keskittyä pk-raastamiseen. Oma pk-alue vaatii vielä todella paljon kehitettävää, varsinkin kun aletaan tähtämään täysmatkalle. Tiedossa siis pitkää sauvakävelyä ja hiihtoa.

Jos vaan polvi kestää, niin juoksuun olisi tarjoitus myös löytää lisää vauhtia. Potentiaalia on, tiedän sen jalkapalloajoilta. Tuo nopeas tulisi vaan kaivaa esiin tekemällä vetotreenejä talven aikana. Treenejä, jotka viime vuonna jäivät oikeastaan kokonaan tekemättä. Juoksun tukemisessa lihashuolto pysyy ykkösprioriteettinä, joten tiedossa paljon tuskanirvistyksiä foam rollin kanssa.

Pyörään en niinkään talven aikana panosta, koska uskon, että se pysyy hyvällä tasolla, kunhan ahkerasti osallistun pyöräseuran ja Heltrin spinnuihin sekä näiden lisäksi viritän trainerin olkkariin.

Lihaskunnon osalta vannon kahvakuulan nimeen. Viikottaistreenit porukalla tehtynä kehittävät kestovoimaa varmasti. Tämän lisäksi teen muutamia voimaharjoituksia salilla sekä keskivartalojumppaa.

Sitten se murheenkryyni..uinti. Viime talvena mielestäni uin paljon ja panostin uintitekniikkaan paljon. Harmi kyllä, en saanut vauhtia siirrettyä avoveteen. Kaksi yhteistreenikertaa viikossa kovassa seurassa sekä omat treenit päälle toivottavasti kehittävät uintia. Täytyy talvella katsoa taas muutama täysin uintipainoitteinen viikko, jolloin saisi kilsamääriä nostettua normaalista. Sinänsä en uinnista nyt niin paljon stressaa, kun päätavoitteena on täysmatka. Ongelmana on ollut itsellä tuo kovan nopeuden puuttuminen esim. sprinteissä. Mitä pidempi matka sen parempi minulle.

Näillä eväillä ensi kauteen. Ensimmäisenä, lyhyen ajan tavoitteena on parantua jostain älyttömästä ruokamyrkytyksestä/oksennustaudista, jonka sain viikonloppuna. Eilisen päivän vietin pää vessanpöntössä ja illan sekä yön kuumehöyryissä. Nyt alkaa elämä voittaa taas pikkuhiljaan. Hurja tauti oli kyllä - viimeksi olen sairastanut oksennustautia joskus lapsena, enkä todellaan muistanut kuinka kamalaa tämä voi olla. Toivottavasti kaikki vuoden sairastelut on nyt tässä ja ensi kauden pääsisi vetämään läpi mahdollisimman terveenä.

 Tästä se lähtee, valmistautuminen Ironmanille vol. 2014!




maanantai 23. syyskuuta 2013

Ironman 70.3 Pays D'Aix

Olipa mahtava tapa lopettaa kisakausi 2013 eilen! Puitteet todellakin oli kohdillaan ja haastava reitti sekä polttava helle ei varmasti päästäneet ketään eileen helpolla. Hommasta selvittiin maaliin ehjin nahoin, vaikka alkuviikosta oma starttaaminen oli vaakalaudalla. Tein ohjeen mukaiset alustavat treenit viikonloppuna ja kaikki vaikutti hyvälle.

Maanantai aamuyöstä heräsin kuitenkin jäätävään päänsärkyyn - siis sellaiseen, että ajatuksena oli, että tästä en selviä. Vedin lääkekaappimme tyhjäksi särkylääkkeitä ennen kun alkoi helpottaa. Maanantain makasin sängyssä päänsäryn jälkihöyryissä ja pöhnässä olossa. Tiistaina menin töihin, mutta koska olo edelleen todella huonovointinen menin työterveyteen, josta passitettiin Meilahden neuron päivystykseen. Tiistai menikin kaiken maailman testeissä. Päivä huipentui vielä selkäydinnestenäytteenottoon, joka oli kerrassaan kamala kokemus. Ymmärrän kyllä, että lääketieteen kandien täytyy näitäkin harjotella, mutta jotain armoa. Kolmannella kerralla saatiin neula oikeaan paikkaan ja näytteet otettua. Puhtaat paperit sain. Ainoa järkevä selitys mahdollinen paha migreenikohtaus. Moneen otteeseen kyselin, että onko mitään riskiä, että kisaan sunnuntaina. Lääkärin mukaan tokkurainen olo pahan migreenikohtauksen jälkeen voi kestää muutamia päiviä, mutta jos olo sunnuntaina on hyvä, mitään syytä ei ole olla kisaamatta. Huh, olisi ollut kallis kisa jättää välistä.

Valmistautuminen ei mennyt ihan oppikirjasta, mutta milloinkas ne mulla menisikään. Jostain syystä mua jännitti ihan sairaasti ennen kisaa. Ei tullut oikeen edes nukuttua pariin viimeseen yöhön. Luulen, että epävarmuus omasta terveydestä ja jaksamisesta alitajuntaisesti vaivasivat. Kisa-aamuna herätys neljältä ja autolla kohti Aixia. Kuskina ja huoltajana toimi iskä. Lähes 30 c asteen hellettä oli luvattu, mutta aamulla asteita oli vain 13 c. Kisapaikalla pyörän tsekkausja juomapullojen täyttö, vaseliini sekä aurinkorasvahölväys ja sitten vaan märkkäriä päälle.

 


Naiset starttasivat omassa ryhmässä pari minuuttia pro-sarjalaisten perään. Oma uintikunto on kesän aikana laskenut kun lehmän häntä, joten tavoitteena oli lähinnä selvitä uinnista kunnialla. Lähdin rohkeasti liikenteeseen ja alkuhässäkän jälkeen sain rytmistä kiinni. Koko ajan uinti tuntui löysälle - tuntui ettei saanut vedestä laisinkaan otetta. Rantauduin kuitenkin ajassa 34min, joka on oma puolimatkan uintienkka. Todella yllättävää! Ikäryhmäsn 13. uinnissa. Uinnista oli pitkä juoksumatka pyörävaihtoon, joten vaihtoaika painui yli 4min. Pyörään lähdössä oli myös pientä sähläystä, kun aeropulloni tippui heti ensimmäiseen töyssyyn. Onneksi superhuoltajani haki pullon ja ojensi mulle seuraavassa mutkassa.

Pyörään olin päättänyt lähteä asenteella kaikki tai ei mitään. Pyöräreitti oli mäkinen, joten kipuamista oli tiedossa. Olin lainapyörällä (Trekin hiilari Madonella ) liikenteessä. Kylän pyöräliikkeestä alle Dura-Acen hiilarikiekot ja lepotangot tankoon kiinni ja voilá - mulla oli alla jonkinasteinen kisakone. Pyörä kulki hyvin ensimmäiset nousut ja tasaisella. Viimeisessa mäessä polttava helle alkoi todella uuvuttaa ja kaippa rohkea aloitus oli syönyt jonkin verran jalkoja. Viimeissä laskussa tuli myös takkiin, koska en vaan uskaltanut päästellä mutkia suoriks. Pyöräaikaan 2:53h oon todella tyytyväinen. Ikäryhmän 6.sija. Pyörän aika join kolme 0,75 pulloa urkkajuomaa - kaksi vahvaa ja yks laimea. Söin geelikarkkeja, kaks geeliä ja urheilupatukan.



Pyöräparkista taas pitkä juoksumatka juoksuvaihtoon. Lippis päähän ja menoks. Jalat tuntu alkuun yllättävän kevyiltä ja painelin ekan 5km 4.30-4.45min/km vauhtia. Sitten alko meno hyytyä. Hellekisat on mulle yhtä helv.... Tuntuu, että nestehukka iskee heti, vaikka yrittää juoda. Toka ja kolmas kierros oli TUSKAA! Iho kananlihalla ja päälakea paleltaa. 2,5km välein juottopisteillä join kaks kuppia vettä, yhen urkkajuoman, vähän geeliä ja vielä vettä päälle. Silti olo oli todella nuutunut. Kilsavauhdit hyyty ja sarjalaisia lappas ohi. Vatsaan myös sattu ja nesteet hölsky, joten ilmeisesti pieniä imeytymisongelmia. Vikalla kiekalla löysin uuden vaihteen. Ehkä nesteet alko imeytyä tai sitten vaan tajusin selviäväni maaliin, niin voimat alkoivat taas palautua. Juoksureitin mäkisyys tuli myös aivan puskista. Juoksu meni Aixin keskustan puistoon, jossa hiekkatietä mentiin ylös alas.





Vika kierros meni hymyssä suin fiiliksestä nauttien! Kesän vika kisa ja mitkä puitteet! Eihän tässä voinut kun hymyillä, vaikka juoksutavoitteesta jäätiin. Maalissa aikaan 5.19h ja juoksuaika 1.45h. Oman sarjan 9. sija, johon saa olla tyytyväinen, koska sen verran oli jäätävä taso. Ensimmäiset kolme-neljä naista voisi suoraan mennä pro-starttiin ja pärjäisivät sielläkin hyvin. Tuloksia ja väliaikoja voi katsoa täältä.

Nyt alkaa kauan kaivattu off-season! Akkujen lataaminen tulee tarpeeseen ainakin henkisesti, sillä sellanen kisarupeama on nyt takana. Ensi kaudeksi on jo muutamia kisoja lyöty lukkoon. Ironman matkaa lähdetään kokeilemaan Köpikseen ensi elokuussa, joten kaikkea kivaa on talveksi tiedossa. Nyt kuitenkin altaalle, viinilasi ja croissant käteen. Palaillaan!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Tallinna puolimaraton

Viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Tallinnaan ja käytiin veljeni kanssa juoksemassa Tallinnan puolikas. Alunperin velikultani oli ilmoittanut mut, Erkan ja itsensä maratonille, mutta kolmesta jalkavammaisesta kaksi siirsi osallistumisen puolikkaalle ja yksi fiilisteli tapahtumaa katsomon puolella. Oma juoksukuntoni oli vähän arvoitus, koska kaikki juoksuni olen oikeastaan suorittanut triathlonkisojen juoksuosuudella. Ennätystä piti toki lähteä yrittämään. Tavoitteeksi asetin 1.35h alituksen, joka tarkoittaisi alle 4.30min/km vauhtia.

Sunnuntaille iski Tallinnaan vielä kunnon helle, lähemmäs 24c astetta auringossa. Ei hyvä, en todellakaan ole mikään hellejuoksija. Lähtö tapahtui 11.30 Tallinnan vanhassa kaupungissa. Reitti oli tasainen ja jopa vähän tylsä. Merenrantaa pitkin toiseen suuntaan, käännös ja samaa reittiä takaisin. Alku oli aikamoista ohittelua ja kirimistä, jotta pääsi takarivistä samanvauhtisten juoksijoiden matkaan. Alkuun lähdin vähän liiankin lujaa, Garmin näytti alle 4min/km vauhteja..uups. Lopulta löysin hyvän selän, jota lähdin seuraamaan. Yritin koko ajan vilkuilla kelloa, jota vauhti pysyisi. Eka 10km meni aika kivuttomasti aikaan 46min. Aikataulussa oltiin siis jo vähän jäljessä. Juokseminen oli ihan siedettävän kivaa, mutta kyllähän tossa vauhdissa jo epämukavuusalueelle mennään. Kangistuminen ja pienehkö hyytyminen tuli n.18km:n kohdalla. Yritin vielä kiristää ja päästä tavoiteaikaan, mutta reitin loppupätkä olikin aika raastava. Nousua vanhaan kaupunkiin mukulakiviä pitkin. Siihen hyytyi nämä jalat ja 1.35h alitus lipui käsistä. Maaliin ajassa 1:36:37!

Uusi puolikkaan enkka tuli, joten ihan kiitettävä juoksu. Juoksemattomuus kyllä hyvin tuli esille lenkin loppuvaiheilla. Jalat ei yksinkertaisesti ole tottuneet asfaltti-iskutukseen. Juoksemattomuuden myös huomaa hyvin palautumisesta. Jalat ovat turkasen kipeät vielä tänäänkin. Toivottovasti tästä nyt ehtii vielä palautua Ranskan reissua varten. JAiks, siihen on nimittäin enää puolitoista viikkoa.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

SM Paritempo 2013

SM Paritempo tuli kisakalenteriini vähän yllättäen pari viikkoa sitten. Meillä oli vähän vaikeuksia saada Focus Ladien kovimpia tempotykkejä radalle sairastapauksien jne. vuoksi. Täytyihän sitä edes yksi Focuksen pari radalle päästä, joten Jaanan kanssa lähdimme yrittämään. Keskiviikkona vedimme ensimmäisen paritempotreenin, jossa yritimme päästä jyvälle mitä kyseisessä lajissa kuuluisi tehdä. Ajatuksena paritempo kuulostaa kovin helpolle - siinä vain ajalleen toisen peesissä ja välillä vaihetaan vetäjää. Ei kuitenkaan ollut enää niin helppoa, kun vauhtia on 40km/h ja jalat hapottaa ja samalla pitäisi yrittää lukea tietä ja tehdä vaihdot aina tien profiilia mukaillen. Vedettiin kolmea vähän pidempää vetoa vaihtoineen ja pääsimme jotakuinkin jyvälle. Loppuun vielä vähän käännösharjotuksia ja olimme valmis paketti SM-kisoihin. :)

Lauantai aamusta lähdimme Noormarkkuun. Paikan päällä ajoimme reitin auton kanssa läpi ja yritin painaa mieleen maamerkkejä kilometrien arvioimiseksi. Huomasin keskiviikkona, että paritempoa ajaessa pyörän Garminin tuijottaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta, jos ei halua ajaa toisen päälle tai ojaan. Jaloissa oli pientä väsymystä ja arkuutta viikon muista treeneistä, mutta olin aika luottavainen, että tarvittaessa saan itsestäni aina revittyä kaikki irti. Lähdössä vielä viimeiset tsempit ja ohjeet Jaanan kanssa. Klossit kiinni, kello päälle ja menoksi. Edessä 28,2km tuskaa.

Lähdimme vetämään n. 30s vetovuoroilla. Syke nousi nopeasti anakynnyksen tuntumiin ja hapot sen mukana. Sitten on vain kyse siitä, miten sitä oloa kestää loppuun asti. Ajatuksena oli lähteä sellaisella vauhdilla, että voisimme kiihdyttää loppua kohti. Vaihdot lähtivät sujuvasti käyntiin ja kääntöpaikalle asti vedimme tasaisesti vuorotellen yrittäen pitää suunniteltua 40km/h vauhtia yllä. Alkupuoli reitistä taisi olla vähän mäkisempi sekä tuulisempi, sillä emme saaneet oikein vauhtia hinattua tarpeeksi ylös. Käännös meni meiltä vähän pitkäksi ja jouduin vähän aikaa odottamaan, että Jaana pääsi peesiin. Puolimatkan jälkeen Jaana huusi, että alkaa väsyä, joten aloin vetää pidempää vetoa. Kamalallehan tuo tuntui, mutta pystyin vetämään noita pidempiä pätkiä. 5km ennen maalia saimme vielä viimeisen rähinävaihteen päälle ja jaloissa tunne oli samanlainen. Pidimme väkisin hyvän vauhdin päällä ja vika kilsa menikin täysin hampaat irvessä. Maalissa aikaan 43.22  ja olo oli kaikkensa antanut. Ajalla irtosi 4. sija. Tuloksia voi katsella täältä.

Hieno oppimiskokemus, eikä SM mitali jäänyt kuin 35s päähän. Hyvänä päivänä ja onnistuneella käännöksellä mitsku olis ollu meidän! Ja ehdottomasti kivoimpia pyöräkokemuksia tältä kesältä, kun pääsee parin kanssa kisaamaan. Kiitokset Jaanalle ja ei muuta, ku molemmille treeniä lisää, ni haetaan mitsku ensi vuonna. :)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kisoja pukkaa

Kun muut tuntuvat pistävän tätä kautta pakettiin ja siirtyvän lepokauden puolelle, niin oma kisakausi sen kun kiihtyy. Saa nähdä miten jaksan puristaa kautta 22.9 käytävään Pais de Aixin puolimatkaan asti. Intoa on vielä ainakin kun pienellä hevosella, joten kiva nyt tykittää kisoja, kun vielä ilmat sallii ja kunto alkaa olla kohoamassa.

Kisaputki potkaistiin käyntiin viime viikonloppuna Uusikaarlepyyssä SFI-mestaruuskisoissa. Ohjelmassa oli lauantaina 21 km:n tempo ja sunnuntaina 65km:n maantiekisa. Keli oli lauantaina karsea. Vettä tuli kaatamalla ja puuskittaista tuulta 14m/s. Ei todellakaan tehnyt mieli ulos lähetä tempoamaan. Ei auttanu valitukset, vaan ulos lämppäämään kaatosateeseen, kun en vieläkään pyöränoviisina ollut tajunnut ottaa traineria reissuun mukaan. Tempossa en saanut rähinäfiilistä päälle, välillä huomasin polkevani ihan mukavuusalueella - ei hyvä. Loppuaika painu 34minuuttiin, mutta kotiintuomisena kuitenkin kakkossija. Kulta meni onneksi oman seuran Riikalle. Loppuilta meni seurakamujen loistoseurassa ja Uusikaarlepyytä kierrellessä..tai no, ei siellä sitä kierreltevää juuri ollut. :) Sunnuntaiaamusta maantiestartti ja ilma oli huomattavasti parempi. Edelleen vauhtia verotti kova tuuli. Alustavasti oltiin sovittu, että teen ekan irtioton ja kun se on ajettu kiinni Riikka iskee. Näinhen me tehtiin ja taktiikka toimi. Riikka piti irtioton maaliin asti ja itte hävisin kakkossijan ihan kalkkiviivoilla. On tossa kirissä vielä paljon harjoiteltavaa!

SFI 2013 naisten elite tempo
Tämän viikonlopun urakkana oli edessä Nastolan perusmatka. Pitkään mietin lähdönkö kisaan, mutta ajattelin, että on hyvä saada alle yks kunnon tri-startti vielä ennen Ranskan kisaa. Kisapaikalle saapuessa aloin pumppamaan tempopyörän renkaita, kun jostain syystä takarenkaaseen ei vaan mennyt ilmaa. Vierestä löysin Lemmettylät, joilta kysyin neuvoa. Siinä yritettiin parilla pumpulla ja jatkopalalla, mutta jotenkin venttiili oli rikki. Onneksi Teemulla oli varakiekko mukana, joten ei muuta kun harkkamaantiekiekko taakse. Koko kisaan lähtö tuli niin puskista, että jotenkin kummallisesti en jännittänyt yhtään. Se ehkä näkyi vähän uinnissa, joka oli aika löysän tuntuista. Lopussa alkoi selvästi myös kädet väsyä, joten nopeasti tuo uintikunto laskee, kun ei ole paljon tullut uintia treenailtua. Uintiaika kohtuullinen 29min, mutta pahasti takkiin kärkinaisia. Pyörän selkään päästessä hoin vain rentoa pyörittämistä, mutta väkisin meni alkumatka runttaamisen puolelle, koska reitin mäkisyys tuli vähän puskista. En ollut reittiin ollenkaan tutustunut, joten luulin edessä olevan tasamaata. Ekan 10km:n jälkeen reitti vähän tasaantui ja sain päälle hyvän rytmin. Klassista on, että kun mulla menee tri-kisassa hyvin, niin jotain sattuu. Tällä kertaa varakiekon välitykset vissiin oli vähän erilaiset, kun omassa, joten pudotin ketjut. Siinä suhasin tienlaidassa ja kaikki juuri ohittamani naiset suhahti ohi. Ketjut paikalleen ja kiri päälle. Taas hyvä draivi päälle ja vauhti kohdilleen, niin eikös muuta kun ketjut tippuu. Ja vielä tasaisella! Tällä kertaa ne meni kunnolla solmuun ja sain kykkiä tien laidassa vielä vähän kauemmin. Ei mitään, kun uus kiri päälle ja hapottaen T2:seen. Kahesta ketjuepisodista huolimatta pyöräaika vaativalla reitillä hyvä 1:14:45h.

Juoksun alku kauheaa niinkuin aina. Pääsin juoksuun toisena naisena Koivulan Venlan perässä, mutta jo varmaan toisen kilometrin kohalla Heidi Hurttanainen tuli takaa ohi ja kovaa. Juoksu alkoi pelittämään kolmen kilsan kohdalla ja askel tuntui lennokkaalta. Juoksureitti oli myös aika haastava - paljon pientä nyppylää ja sora- sekä pururatapätkiä. Yritin pitää vauhdin tasasena loppuun asti ja juoksuaika minuulle uusi 10km:n enkka 43:48min! Maalissa siis kolmas nainen ja hyvä fiilis! :) Tuloksia voi tutkailla täältä.

Ens viikolla jatketaan kisailua SM-paritempossa Säkylässä. Sitä seuraavana viikonloppuna kipitetään puolimara Tallinnassa. Sen jälkeen alkaa virittäytyminen Ranskan kisaa varten. Niin ja btw. broidin kanssa lyötiin kättä päälle ens kesän Ironman haasteesta. Joten jos vaan paikat saadaan huomenna lunastettua IM Köpikseen, olisi tästä rouvasta tarkoitus leipoa Ironman vuosimallia 2014!

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Montenegron tunnelmia

Viimeiset pari viikkoa olen nauttinut täysin rinnoin lomailusta ja juhlahumusta. Hääpäivä oli mahtava, ei turhaan sanota, että se on yksi elämän ikimuisoisimpia päiviä. Joka kerta, kun ajattelen tuota päivää, nousee kasvoille leveä hymy. Kiitos vielä kaikille ystäville ja sukulaisille, jotka olitte mukana ja teitte päivästämme meidännäköisen eli rennon ja riehakkaan päivän! :)

Häätanssi
Heti häiden jälkeen suuntasimme reissuun helteiseen Montenegroon. Lomailuun oli suunniteltu mukaan myös sporttailua, koska tosiasia on se, että emme ole mitään aurongonpalvojia. Ensimmäiset päivät olimme Kotorin lahdella, joka on aivan mahtava paikka!




Parin päivän täysnollauksen jälkeen lähdimme ajamaan pohjoiseen, Durmitorin luonnonpuistoa kohti. Maisemat muuttuivat dramaattisen upeiksi. Paikan päällä nappasimme heti maastopyörät alle ja lähdimme pikkutestilenkille lähijärven ympäri. En ole ennen maastopyöräillyt, joten alkuun pientä hakemista. Kalustona liian iso Biltema henkinen maastopyörä ilman lukkopolkimia ei varmasti auttanut asiaan. Niin siistiä se kuitenkin oli, että seuraavana päivänä päätimme lähteä ajamaan kansallispuiston kiertävän "Durmitor
Ringin" eli n. 90km maastopyöräreitin, jossa korkeuskäppyrää syntyy ihan mukavasti. Pyöränä sama Biltema pyörä ja kypäriä ei myöskään vuokraamosta löytynyt..Matkassa ei myöskään varakumeja jne. Ensiapulaukku ja kartta sentään löytyivät.

Aamusta lähdettiin liikenteeseen ja reitti alkoi mukavalla nousulla. Alkuun reitti meni lähinnä asfalttipintoja. Isolla, painavalla maastopyörällä kipuaminen oli niin hidasta. Välillä fiilistelin ajatuksella, että alla olisi maantiepyörä ja kuinka siistiä olisikaan ajella Montenegron vuoristossa oma Fuji alla. Ensimmäinen vuori kivuttiin ihan huomaamatta. Alkuinnostuksen voimalla taisin jopa tykittää vähän liiankin kovaa..Ensimmäiseltä vuorelta tähystettiin Tara Canyoniin, joka on muuten Grand Canyonin jälkeen maailman toiseksi korkein kanjoni. Tuolla käytiin myös seuraavana päivänä laskemassa koskea. Aivan mahtava paikka!



Vuorilta laskeutuminen ilman kypärää ei ollut herkkua. Aika varovaisesti siis mentiin lasku Susica järvelle asti. Tässä vaiheessa tie muuttui sora/lohkaretieksi ja meno hidastui senkin puolesta. Vuoristojärvellä pidimme ensimmäisen tankkaushetken. Matkaa oli tainnut tässä vaiheessa mennä n. 3h ja lämpö oli noussut lähemmäs 30 c. Nestettä meni siis ihan kiitettävästi, mutta vähän jouduimme säännöstelemään, sillä pyörissä ei ollut juomatelineitä ja kaikki juoma tuli kantaa repuissa. Tähän asti reissu oli mennyt aika naureskellen. Hymy kyllä hyytyi aika nopeasti, kun lähdimme nousemaan Susican kanjonin rinnettä. Ilman aivan seisova pätsi, alla helv..iso maastopyörä ja maasto kivikkoista yli 10% nousua! Välillä vaan renkaat suti ja oli pakko vaihtaa taluttamiseen. Melkeen joka serpentiinissä oli pakko pysähtyä juomaan. Onneksi tuo kärsimys kesti vaan ehkä tunnin verran, jonka jälkeen savuimme ensimmäiseen "kylään" Nedaljanoon. Tässä vaiheessa olimme jo oman karttamme ulkopuolella ja täysin opasteiden varassa. Pikkasen kuumotti, kun kylttejä ei juuri ollut ja suuntavalinnat otettiin ihan perstuntumalla. 

Suuntavalinnat osus kuitenkin oikein ja saavuimme seuraavaksi Trsan kylään, josta löytyi jopa pieni paikallisravintola. Söimme törkeen hyvät sämpylät. Täytteenä varmaan kilo juustoa ja kinkkua - kyllä teki tohon väliin. Jaloissa alkoi jo tossa vaiheessa painaa, mutta ei auttanut, kun jatkaa matkaa. Piscen kylän jälkeen alkoi jälleen kuumottava nousu. Noissa lovissa nousuissa olisi kyllä lukkopolkimet olleet poikaa. Pyörityksestä ei kyllä ollut tietoakaan, kun etureisillä vaan runtattiin. Loppumatkasta alkoivat reitin huikemmat maisemat. Ei vaan kuvilla saa todistettua sitä fiilistä mikä vuorilla oli. Vastaan tuli niin lehmiä, vuohia ja lampaita. Nousimme 2km tuntumaan ja reitti kumpuili pitään aikaa korkealla vuoristossa.




Viimeisessä nousussa alkoivat omat energiat olla aika nollissa ja fiilistely muttui aika lailla hampaiden puremiseksi. Hyvä testi avioliitolle lähteä 8h pyörälenkille..:) Pääsimme lopulta Sedlon huipulle ja loppu olikin sitten ihan laskettelua. Vuoristossa ilma vaihtui nopeasti 30 c helteestä sateeseen. Onneksi olimme jo loppusuoralla, joten sade ei juuri haitannut. 




Aivan mahtava reitti ja paikka! Seuraavan päivän kosken lasku Tara Riverissä sai meidät vakuuttuneeksi, että tuonne pitää vielä joskus palata. Mahtavat vaellus- ja pyöräreitit sekä halpa ruoka ja majoitus. Jokaisen sporttailijan paratiisikohde! 

Eilen paluu Suomeen ja loppuviikko lomalla. Nyt on aika palata takaisin ruotoon ja suunnitella loppukausi. Takana on lähes 1kk tauko kisaamisesta ja täytyy sanoa, että kiireisen alkukesän jälkeen tauko teki tosi hyvää. Nyt mieli tekee taas kisamaan ja jos kaikki menee nappiin loppukesä/syksy näyttäisi seuraavalta:

6.8 Rykäsy
17.8-18.8 SFI tempo ja maantie
24.8 Nastola perusmatka
7.9 Tallinna puolmara
22.9 Aix de Provence 70.3 puolmatka
6.10 Kolin 15km (jos saa peruutuspaikan)





torstai 18. heinäkuuta 2013

Häähumua

Blogihiljaisuuteen on tällä kertaa hyvä selitys. SM-maantieajon jälkeen olen keskittynyt palautumiseen sekä häähumuun. Lauantaina koittaa varmasti elämäni jännin päivä, sillä klo 14 aikaa alkaa meidän vihkiminen. Tavoitteena on nauttia joka hetkestä ja kaikista ihmisistä, jotka saadaan paikalle juhlimaan kanssamme. Yhdeksän vuoden yhteiselo saa viimeisen sinetin. En malta odottaa! Mitä kaikkea sitä onkaan yhdessä tullut koettua. Esim. viime kesän aivoitus pyöräillä kolme kertaa Mt Ventouxin nousu yhden päivän aikana. Aikaa meni n. 8h ja lämpöä oli mittarissa +30c.

Mt Ventoux x 3 yhden päivän aikana

Muut hikoilevat Joroisilla, minä tanssilattialla. Toivotan kaikille seurakavereille, kilpakumppaneille ja tuntemattomille upeaa kisaa Joroisilla. Tehkää kauden parhaat vedot! :)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Challenge Århus 2013

Tanskan reissulta kotiuduttu helteiseen Suomeen. Rankka ja vaihderikas reissu, joka varmasti jää muistiin niin hyvässä ja pahassa. Pari päivää kisasta ja jalat tuntuvat vielä aika hakatuilta, varsinkin pohkeet, jotka olivat varmasti ihmeissään pisimmästä "lenkistä" sitten viime lokakuun. Muutama päivä on vielä palautumisaikaa ennenkuin pitäisi olla starttiviivalla SM-maantieajoissa Noormarkussa. Ensin on kuitenkin spekuloitava omaa surkuhupaisaa suoritusta Århusissa.

Matkustettiin Tanskaan autolla, joka tarkoitti pitkää laivamatkaa ja sitäkin pidempää autossa istumista. Torstaina startattiin ja perjantai-illalla saavuttiin kaverini luokse Århusiin. Hyvä ystäväni Australian ajoilta asuu Århusissa ja saimme asustella hänen kämpillään koko viikonlopun. Kisavire alkoi nousta viimeistään lauantaina, kun kävin ilmottautumassa ja tekemässä viime hetken hätäostoksia kisaexpossa(geelit, varustebagi pyörään, hiilidioksidipatruunoita jne.). Pyörä säädettiin kuntoon ja ajoin pienen testilenkin. Pyörän jarrusäätöjen kanssa oli ollut pientä ongelmaa aiemmin, mutta nekin säädätin ennen reissuun lähtöä. Pyörä oli valmiina iskuun. Oma kunto tuntui myös hyvälle - olin palautunut mielestäni hyvin edellisistä kisoista ja saanut pari hyvää treeniä kisaviikolle. Tankkaus jäi oikeastaan perjantaille ja sen suoritin ei niin oppikirjamaisesti hirveellä karkkiöverillä. Kai se on sama mistä ne hiilarit tulee...?

Vielä naurattaa - 10min ennen starttia
Kisa-aamuna herätys viideltä ja kohti Hörhavenia, jossa uintistartti tapahtui. Olin toisessa starttiaallossa heti pro-lähdön jälkeen 8.05. Kävin lämppäämässä hyvin ennen starttia. Tiesin, että edessä on haastava uinti - vesi oli kylmää ja meressä kovat aallot ja virtaukset. Tälläiselle Kuusijärvellä tottuneelle läpsyttelijälle uinti kunnon aallokossa tuo kivan lisämausteen suunnistamiseen sekä vauhdin hiipumisen suhteen. Hannan kanssa viimeiset tsempit ennen lähtölaukausta ja sitten mentiin. Pahimmalta iskutukselta vältyin ja jo ekan poijun jälkeen pääsin omaan rytmiin. Uintireitti oli suorakulmion muotoinen ja pitkä suora uitiin myötäallokkoon. Uinti lähti sujumaan hyvin ja yhtäkkiä olin aivan yksin. Aikojen perusteella jäin naisten kärkiuimareiden peesistä, mutta taakse jäi suurin pääjoukko. Tämä soolouinti vaikeutti sitten suunnistamista aikalailla. Kisajärjestäjille myös pitkä miinus siitä, että pitkälle suoralle ei oltu laitettu yhtään kunnon poijua. Varmaan 1km verran piti suunnistaa aallokossa vain horisonttiin tihrustaen. Suoralla oli yksi matala, pitkulapoiju, joka käsittääkseni piti jäädä uimarin vasemmalle. Olin uimassa reilusti sen ohi, mutta kuuliaisena tein melkein 90 asteen mutkan ja kiersin poijun. Tästä tuli uintiaikaan sakkoa varmaan 1-2min. Jälkeäpäin Erkka kertoi, ettei sitä poijua juuri kukaan muu ollut kiertänyt. Great!

Porukkaa ku pipoo
Vesi oli yllättävän kirkasta ja vedestä pystyi bongaamaan jatkuvasti meduusoita. Pienen paniikkikohtauksen meinasin saada, kun yhdellä käsivedolla kaappasin sitten yhden kouraani. Tuli yhtäkkiä muuten uintiin vauhtia lisää. Uinti oli tosiaan ihan kivaa siihen asti kunnes käännyttiin vasta-aallokkoon. Huh huh, tuntui ettei edennyt ollenkaan. Tuskainen oli viimeinen pätkä, mutta lopulta maali alkoi häämöttää. Uintiaika painui 41min, mutta olen aikaan tyytyväinen, koska olosuhteet toivat sen 5-7 min lisää "normaaliin". Maalista noustiin vielä bonuksena muistaakseni 88 jyrkän rappusen "stairway to heaven" - nimiset portaat. Pohkeet oli tässä vaiheessa jo ihan tulessa. Vaihto meni ilmeisen hyvin, sillä olin ryhmäni nopein uinti-pyörävaihdossa.

Pikku etukeno..

Pyöräosuutta olin odottanu innolla. Tekninen ja vaativa reitti 880m kokonaisnousulla höystettynä kuulosti siltä , että voisin olla vahvoilla. Alkupätkä meni säätäessä Garminia päälle. Ekat 3km en edes tajunnut ajaneeni, kun keskittyminen oli siinä pirun vempaissa. Vihdoin Garmin päälle ja hyvä rytmi ja pyöritys käyntiin. Niin surullista kuin tämä onkin oma normaali pyöräosuuteni kesti n. 5km ja tämän jälkeen alkoi elämäni tuskaisin pyörälenkki.En tiedä mitkä taivaankappaleet olivat taas minua vastassa tai mikä helvetin paha karma mua seuraa kaikkien pyörien kanssa, mutta PAM yhtäkkiä takavaihtaja ei enää toimi. Edessä mäki ja vaikka kuinka yritän rämplätä vaihteita, niin mitään ei tapahdu! Ja tietysti, sanomattakin selvää, että vaihde oli alamäen jäljiltä jäänyt isoimmalle vaihteelle takana. Rimpuilin mäen ylös ja ensimmäinen Pit Stop. Yritin käsin saada vaihdettua pienemmälle rattaalle siinä onnistumatta. Parit (lue ainakin sata) ärräpäätä sekä pakolliset raivokyyneleet. Ei hemmetti, ei auta, kun lähteä painamaan 85km mäkitempoa kahdella vaihteella: pyörän isoin vaihde taikka sitten klassisen kova vaihdeyhdistelmä pieni ratas edessä ja isoin takana.

Voin kertoa, että kivaa ei ollut. Pyöräilyä tuo oma rimpuilu ei muistuttanut pätkääkään. Aivan hirveetä runttaamista ja jalat aivan hapoilla. Koskaan ei ollut oikea vaihde. Mäkiä en meinannut oikeasto päästä ylös. Kaikki lappas mäissä ohi ja muutamat huuteli, että vaihda nyt hullu pienempää vaihdetta. No Shit! Noin. 60km kohdalla seuraava Pit Stop ja yhden miehen kanssa yritettiin manuaalisesti siirtää ketjua pienemmälle rattaalle. Onnistuttiin ja seuraavat 10km ajoin toiseksi pienimmällä vaihteella, kunnes yhtäkkiä vaihde taas pomppas isoimmaille. Se siitä ilosta. Koko ajan vain toivoin, että pyöräosuus loppuisi. Oma vahva osuus muuttuikin täydeksi selviämistaisteluksi. Reitistä ei juuri ole muistikuvia, tai ehkä se että tuuli niin pirusti ja välillä tuoksui mukavat maatalouden tuoksut..
Tässä vaiheessa valmis heittämään pyörän jorpakkoon!
Vihdoin kärsimysnäytelmä oli ohi ja pyöräaika kaiken tämän säädön jälkeen kohtuullinen 2.52h.Pyörä jorpakkoon ja lenkkarit alle. Olin hapottanut jalat aika muusiksi, mutta tuskaisen alun jälkeen juoksu lähtikin yllättävästi rullamaan. 5-15km meni oikeastaan kuin siivillä kisafiiliksestä nauttien. Nyt keskityin myös siihen, että vielä juoksun aikana otan energiaa: geelin ja urkkajuomaa joka kierroksella. Polvi kesti ja kun loppuvaiheessa alkoi kangistuminen ja väsy tulla, hoin vaan mielessäni, että nauti nyt kun saat ja pystyt juoksemaan. Tuskaisen kuntoutuksen ja ongelmien myötä oli vaan niin siisti huomata, että juoksukuntoa löytyy edelleen ja polvi kestää. Ihan vikoilla kilsoilla tuli pientä kipuilua, mutta pidin väkisin vauhtia yllä. Maalissa juoksusplitti oli 1.42h. Olen enemmän kuin tyytyväinen!


Maalissa kokonaisaika 5.24h ja oman sarjan 3. sija! Tuloksia voi katsella täältä. Vaikka oli niin hienoa päästä maaliin, niin aika paljon jäi hampaankoloon. Olisi vaan niin kiva joskus saada kisa, joka menisi edes jollain tasolla käsikirjoituksen mukaan. Käteen jäi paljon hyvääkin. Oli ihana nähdä ystävääni, reissu oli mahtava ja iloisimpana uutisena se, että polvi kestää!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

SM Sprintti ja Porvoon ajot

Kyllä oli viikonloppu! Lähtökohdat huomioon ottaen, oon niin tyytyväinen, että selvisin molempiin lähtöihin ja suoriuduin oman mittapuun mukaan vielä oikeen mallikkaasti.

SM Sprintti 8.6.2013

Kuten jo avauduinkin edellisessä postauksessa, meni  perjantai väsymyksen ja pääsärkyisen työpäivän merkeissä. Väsytti ihan julmetusti, joten taisin mennä nukkumaan jo yhdeksän jälkeen. Herätyskello oli pistetty soimaan viideksi, joten unta oli saatava palloon. Mutta, kuinkas kävikään. Kisajännitys yhdistettynä torsati-illasta palautumiseen ei taannutkaan parhaita unia. Pyörin vaan sängyssä ja paniikinomaisesti jo mietin, että jos en oikeasti nuku yhtään, niin hautaan koko Sääksin reissun. Jossain vaiheessa onneksi nukahdin ja aamulla olo tuntui paremmalta - tai ainakin kohtalaiselta, että päätin lähteä ajelemaan kisapaikalle.

Vähän meinas tulla kamojen järjestelyiden kanssa kiirus, joten alkuverra jäi vähän heikoksi. Ehdin jonkin verran uida, mutta en oikeastaan vetänyt yhtään kovempia vetoja. Tiedän, että oon todella hitaasti lämpeävää sorttia, joten olisin tarvinnut alle kyllä kunnon uintiverrat. Naisten eliten ja nuorempien sarjojen startti oli 8.45. Hyvin pääsin heti alkuun uimaa suht rauhassa, mutta missasin kyllä kaikki kovat peesit. En todellakaan ole sprinttimatkan uimari. Vaikka tänä talvena on tullut uitua enemmän kuin ikinä, uinti ei tunnu kovin kehittyneen, taikka sitten olen kadottanut vauhdin totaalisesti. Omaan tasoon nähden ok uinti, mutta tiesin jo vedessä noustessa, että kovat pyöräilypeesit on kadotettu.

Pyöräilyssä sain heti naisia kiinni, mutta jouduin auttamatta vetojuhdan rooliin. Muutama nuorten sarjalainen jäi peesiin, mutta eivät jaksaneet vetää. Pyörä kulki aikalailla 34km/h keskarilla. Ihan ok, yksin pyöräiltynä. Reitti oli 22,5km ja loppua kohti yllättävän mäkinen. Alussa olisi pitänyt painaa tasaiset kovempaa, jos olisi halunnut pyöräajasta vielä nipistää.

Juoksu tuntui alkuun raskaalta, mutta n.1km:n kohdalla liimauduin N19 sarjan voittajan peesiin ja sain juoksuun hyvää rytmiä. Loppuun asti jaksoin tasaista vauhtia ja maalissa fiilistelin hyvää juoksua! Tuloksena naisten SM 8. sija. Todella tyytyväinen olen.


Porvoon ajot 9.6.2013

Herätys taas julmetun aikasin ja auto kohti Porvoota. Edessä oli ensimmäinen "oikea" maantiepyöräkisa, jos kuntoajoja ei lasketa. Meillä oli Focus Ladiesilta kasattu kisaan 10 hengen kisatiimi, joten mahtavaa oli lähteä polkemaan naisten kanssa. Ennen starttia jännitti julmetusti, koska en en tiennyt yhtään miten oma kunto kestäisi Suomen parhaiden naispyöräilijöiden kanssa. Kovatasoinen, 60km:n kisa oli tiedossa. Reitti kierrettiin kolmena kierroksena, aina välillä kurvaten Porvoon keskustan kautta.

Samassa lähdössä Naisten Eliten kanssa lähti miehet 16 ja miehet 60, joten porukkaa riitti. Lähtö oli mukavasti myös pitkään ylämäkeen mukulakivineen, johon lähdettiin startin jälkeen painamaan putkelta niin saamarin kovaa. Pysyin ensimmäisessä rykäsyssä mukana ja meno tasoittui maantielle päästessä. Jalat tuntuivat yllättävän freeseiltä ja pysyin helpoin tuntuisesti pääryhmässä mukana.

Oltiin tultu n. 8km, kun tiukassa peesissä en ehtinyt väistää pientä, mutta todella syvää routavauriota. Ajoin suoraan siihen, vauhtia lähemmäs 40km/h ja eturengas puhkesi!! Käsi ylös tien sivuun ja huoltoautoa odottelemaan. Tiimin huoltoauto tuli nopeaan ja ripeässä tahdissa etukiekko oli vaihdettu. Tilanne tuntui niin toivottomalta, että keskeytyskin kävi mielessä. Tiimin koutsi kuitenkin antoi tiukat ohjeet seurata huoltoautoa ja tavoitteena oli lähteä ajamaan pääjoukkoa kiinni. En tiedä paljon rakoa ehti tulla, mutta arvioisin n.3min. Ajoin aivan punasella, sykkeet 170-180 välillä seuraavan 10km. Tehtävä tuntui kyllä niin toivottomalta, mutta n 20km jälkeen sain ensimmäisen kerran näköyhteyden ryhmään. Tuosta sain sen verran itseluottamusta, että uskoin saavuttavani ryhmän vielä. Moni selkä tuli myös matkalla vastaan. Monta naista oli jo tossa vaiheessa tippunut pääjoukosta. Jatkoin hirveetä jyystämistä ja noin 25 km kohdalla sain pääjoukon kiinni! Pikkasenko tuntu meno letkeeltä siihen päästessä.

Meno senkun koveni toisen kierroksen lopussa ja viimeisellä kierroksella. Iskuja yritettiin lähes jokaiseen mäkeen ja jalat hapotti ihan pirusti. Vaikka mäissä aina pikkasen jäin, sain välit nopeasti kurottua kiinni tasasella. Vauhti alkoi viimeisen kierroksen lopulla nousta, kun alettiin hakemaan parhaita asemia loppukiriin. Omat jalat alkoivat tossa vaiheessa olla niin syödyt, että loppukiriin ei olisi enää paukkuja. Maali oli mukavasti vielä pirullisen mäen päällä. Vika 1-2 mentiin niin täpöä, että siinä jouduin antaa kärkinaisille vähän periksi. Maaliin tulin kuitenkin joukon perillä Lepistölle 18s hävinneenä.


Maalissa jalat tärisi ja oli kyllä kaikkensa antanut olo. Paljoin jäi hampaankoloon tosta rengasrikosta, mutta turha sitä on jossitella - kuuluu lajiin. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus ekaksi maantiekisaksi. Mentiin kyllä hurjaa vauhtia, keskari oli n.38,3km/h. Vauhtia todella riitti. Maantiepyöräily on kyllä hieno laji!


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Epäurheilija

Suorastaan hävettää kirjoittaa tätä postausta, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin. Valmistautuminen viikonlopun koitoksiin ei tosiaan ole mennyt oppikirjan mukaan...

Hommahan meni niin, että olin luvannut lähteä käymään yhden yhteistyökumppanin iltatilaisuudessa. Vakaa aikomus oli mennä nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta. Alkuun lasi kuohuvaa ja ruuan kanssa hyvää viiniä. Noh, ilta vaan venyi ja venyi aivan huomaamatta. Yhtäkkiä tajuan jo vastaavani myönteisesti, kun keskusteltiin jatkopaikkaoptioista. Siellä sitten tämä TÖRPPÖ pistää jalalla koreasti ja nauttii yhden sun toisenkin mojiton suun kostukkeeksi. Oikeesti oli niin hauskaa, etten tajunnut ajan kulkua. Yhdessä vaiheessa katson kelloa ja tajuan, että peli on täysin menetetty. Taksi himaan ja unta palloon hurjat kolme tuntia..ja tänään duunissa aivan voittajafiilis..

Sen verran harvoin tulee ulkoilua harjoiteltua, varsinkin jos opiskeluaikoihin vertaa, että aikamoiset olot on tänään ollut päällä. Huominen kunto tulee olemaan täysi arvoitus, mutta jos tuntuu pahalle, niin täysin saan itseä syyttää. Jos sitä nyt sunnuntaille edes palautuisi..

Ei sen enempää. Huomenna nöyränä tyttönä "oikeiden" urheilijoiden kanssa lähtöviivalle.








tiistai 4. kesäkuuta 2013

Norjan maisemissa

Viikonloppu on mennyt upeissa maisemissa Norjan Stavangerissa. Erkan sisko muutti tänne vuodenvaihteessa, joten täällä tullee jatkossa vierailtua useamminkin. Ja ei siinä mitään, sen verran upeet maisemat ja liikuntamahdollisuudet täällä on. Suomessa hiotaan ennätyshelteissä ja täällä päästiin perjantaina kesän helle-ennätykseen, +20 c. Stavangerin ilmasto on vuoden ympäri lauha, tuulinen ja sateinen. Tänään ilma ei todellakaan ollut kesäinen, kun teimme vaelluksen Lysefjrodin reunalle. Vettä sato kaatamalla ja asteita taisi huipulla olla + 5! Maisemat ovat kyllä ovat upeat! Vuonoja, kunnon vuoria ja merenrantaa. Ei ihme, että norjalaiset ovat sporttista kansaa, kun puitteet ovat niin hienot. Viikonloppu on otettu rauhassa lomailun merkeissä ja uuteen perheenjäseneen tutustuessa. Kevyttä sporttailua on mahtunut mukaan jonkin verran. La kokeilin pisintä lenkkiä leikkauksen jälkeen. Juoksimme Erkan kanssa 11km lenkin ja selvisin siitä ilman pahaa jalan jäykistymistä ja kipuilua. Kevään epätoivon jälkeen 10km lenkki tuntuu niin hienolle! Alan pikkuhiljaa kallistua sille kantille, että lähtisin Århusin puolikkaalle.

Pari vaellusta vuonomaisemissa on myös tullut tehtyä. Perjantaina upeassa auringonpaisteessa ja la jäätävässä kaatosateessa.  Lyhyt breikki teki hyvää ja oli ihana palata lämpimään Suomeen. Tänään ja huomenna vielä vähän kovempaa treeniä, mutta loppuviikko menee palautellen viikonlopun koitoksia varten. Edessä varsinainen superviikonloppu: la Rajamäen SM sprintti ja su Porvoon ajot.

Upeita maastoja

 Dalsutenin laella Stavangerin edustalla

Lysefjordin reunalla. Alas pudotusta 600m. Autuaan tietämätön turisti..