tiistai 25. kesäkuuta 2013

Challenge Århus 2013

Tanskan reissulta kotiuduttu helteiseen Suomeen. Rankka ja vaihderikas reissu, joka varmasti jää muistiin niin hyvässä ja pahassa. Pari päivää kisasta ja jalat tuntuvat vielä aika hakatuilta, varsinkin pohkeet, jotka olivat varmasti ihmeissään pisimmästä "lenkistä" sitten viime lokakuun. Muutama päivä on vielä palautumisaikaa ennenkuin pitäisi olla starttiviivalla SM-maantieajoissa Noormarkussa. Ensin on kuitenkin spekuloitava omaa surkuhupaisaa suoritusta Århusissa.

Matkustettiin Tanskaan autolla, joka tarkoitti pitkää laivamatkaa ja sitäkin pidempää autossa istumista. Torstaina startattiin ja perjantai-illalla saavuttiin kaverini luokse Århusiin. Hyvä ystäväni Australian ajoilta asuu Århusissa ja saimme asustella hänen kämpillään koko viikonlopun. Kisavire alkoi nousta viimeistään lauantaina, kun kävin ilmottautumassa ja tekemässä viime hetken hätäostoksia kisaexpossa(geelit, varustebagi pyörään, hiilidioksidipatruunoita jne.). Pyörä säädettiin kuntoon ja ajoin pienen testilenkin. Pyörän jarrusäätöjen kanssa oli ollut pientä ongelmaa aiemmin, mutta nekin säädätin ennen reissuun lähtöä. Pyörä oli valmiina iskuun. Oma kunto tuntui myös hyvälle - olin palautunut mielestäni hyvin edellisistä kisoista ja saanut pari hyvää treeniä kisaviikolle. Tankkaus jäi oikeastaan perjantaille ja sen suoritin ei niin oppikirjamaisesti hirveellä karkkiöverillä. Kai se on sama mistä ne hiilarit tulee...?

Vielä naurattaa - 10min ennen starttia
Kisa-aamuna herätys viideltä ja kohti Hörhavenia, jossa uintistartti tapahtui. Olin toisessa starttiaallossa heti pro-lähdön jälkeen 8.05. Kävin lämppäämässä hyvin ennen starttia. Tiesin, että edessä on haastava uinti - vesi oli kylmää ja meressä kovat aallot ja virtaukset. Tälläiselle Kuusijärvellä tottuneelle läpsyttelijälle uinti kunnon aallokossa tuo kivan lisämausteen suunnistamiseen sekä vauhdin hiipumisen suhteen. Hannan kanssa viimeiset tsempit ennen lähtölaukausta ja sitten mentiin. Pahimmalta iskutukselta vältyin ja jo ekan poijun jälkeen pääsin omaan rytmiin. Uintireitti oli suorakulmion muotoinen ja pitkä suora uitiin myötäallokkoon. Uinti lähti sujumaan hyvin ja yhtäkkiä olin aivan yksin. Aikojen perusteella jäin naisten kärkiuimareiden peesistä, mutta taakse jäi suurin pääjoukko. Tämä soolouinti vaikeutti sitten suunnistamista aikalailla. Kisajärjestäjille myös pitkä miinus siitä, että pitkälle suoralle ei oltu laitettu yhtään kunnon poijua. Varmaan 1km verran piti suunnistaa aallokossa vain horisonttiin tihrustaen. Suoralla oli yksi matala, pitkulapoiju, joka käsittääkseni piti jäädä uimarin vasemmalle. Olin uimassa reilusti sen ohi, mutta kuuliaisena tein melkein 90 asteen mutkan ja kiersin poijun. Tästä tuli uintiaikaan sakkoa varmaan 1-2min. Jälkeäpäin Erkka kertoi, ettei sitä poijua juuri kukaan muu ollut kiertänyt. Great!

Porukkaa ku pipoo
Vesi oli yllättävän kirkasta ja vedestä pystyi bongaamaan jatkuvasti meduusoita. Pienen paniikkikohtauksen meinasin saada, kun yhdellä käsivedolla kaappasin sitten yhden kouraani. Tuli yhtäkkiä muuten uintiin vauhtia lisää. Uinti oli tosiaan ihan kivaa siihen asti kunnes käännyttiin vasta-aallokkoon. Huh huh, tuntui ettei edennyt ollenkaan. Tuskainen oli viimeinen pätkä, mutta lopulta maali alkoi häämöttää. Uintiaika painui 41min, mutta olen aikaan tyytyväinen, koska olosuhteet toivat sen 5-7 min lisää "normaaliin". Maalista noustiin vielä bonuksena muistaakseni 88 jyrkän rappusen "stairway to heaven" - nimiset portaat. Pohkeet oli tässä vaiheessa jo ihan tulessa. Vaihto meni ilmeisen hyvin, sillä olin ryhmäni nopein uinti-pyörävaihdossa.

Pikku etukeno..

Pyöräosuutta olin odottanu innolla. Tekninen ja vaativa reitti 880m kokonaisnousulla höystettynä kuulosti siltä , että voisin olla vahvoilla. Alkupätkä meni säätäessä Garminia päälle. Ekat 3km en edes tajunnut ajaneeni, kun keskittyminen oli siinä pirun vempaissa. Vihdoin Garmin päälle ja hyvä rytmi ja pyöritys käyntiin. Niin surullista kuin tämä onkin oma normaali pyöräosuuteni kesti n. 5km ja tämän jälkeen alkoi elämäni tuskaisin pyörälenkki.En tiedä mitkä taivaankappaleet olivat taas minua vastassa tai mikä helvetin paha karma mua seuraa kaikkien pyörien kanssa, mutta PAM yhtäkkiä takavaihtaja ei enää toimi. Edessä mäki ja vaikka kuinka yritän rämplätä vaihteita, niin mitään ei tapahdu! Ja tietysti, sanomattakin selvää, että vaihde oli alamäen jäljiltä jäänyt isoimmalle vaihteelle takana. Rimpuilin mäen ylös ja ensimmäinen Pit Stop. Yritin käsin saada vaihdettua pienemmälle rattaalle siinä onnistumatta. Parit (lue ainakin sata) ärräpäätä sekä pakolliset raivokyyneleet. Ei hemmetti, ei auta, kun lähteä painamaan 85km mäkitempoa kahdella vaihteella: pyörän isoin vaihde taikka sitten klassisen kova vaihdeyhdistelmä pieni ratas edessä ja isoin takana.

Voin kertoa, että kivaa ei ollut. Pyöräilyä tuo oma rimpuilu ei muistuttanut pätkääkään. Aivan hirveetä runttaamista ja jalat aivan hapoilla. Koskaan ei ollut oikea vaihde. Mäkiä en meinannut oikeasto päästä ylös. Kaikki lappas mäissä ohi ja muutamat huuteli, että vaihda nyt hullu pienempää vaihdetta. No Shit! Noin. 60km kohdalla seuraava Pit Stop ja yhden miehen kanssa yritettiin manuaalisesti siirtää ketjua pienemmälle rattaalle. Onnistuttiin ja seuraavat 10km ajoin toiseksi pienimmällä vaihteella, kunnes yhtäkkiä vaihde taas pomppas isoimmaille. Se siitä ilosta. Koko ajan vain toivoin, että pyöräosuus loppuisi. Oma vahva osuus muuttuikin täydeksi selviämistaisteluksi. Reitistä ei juuri ole muistikuvia, tai ehkä se että tuuli niin pirusti ja välillä tuoksui mukavat maatalouden tuoksut..
Tässä vaiheessa valmis heittämään pyörän jorpakkoon!
Vihdoin kärsimysnäytelmä oli ohi ja pyöräaika kaiken tämän säädön jälkeen kohtuullinen 2.52h.Pyörä jorpakkoon ja lenkkarit alle. Olin hapottanut jalat aika muusiksi, mutta tuskaisen alun jälkeen juoksu lähtikin yllättävästi rullamaan. 5-15km meni oikeastaan kuin siivillä kisafiiliksestä nauttien. Nyt keskityin myös siihen, että vielä juoksun aikana otan energiaa: geelin ja urkkajuomaa joka kierroksella. Polvi kesti ja kun loppuvaiheessa alkoi kangistuminen ja väsy tulla, hoin vaan mielessäni, että nauti nyt kun saat ja pystyt juoksemaan. Tuskaisen kuntoutuksen ja ongelmien myötä oli vaan niin siisti huomata, että juoksukuntoa löytyy edelleen ja polvi kestää. Ihan vikoilla kilsoilla tuli pientä kipuilua, mutta pidin väkisin vauhtia yllä. Maalissa juoksusplitti oli 1.42h. Olen enemmän kuin tyytyväinen!


Maalissa kokonaisaika 5.24h ja oman sarjan 3. sija! Tuloksia voi katsella täältä. Vaikka oli niin hienoa päästä maaliin, niin aika paljon jäi hampaankoloon. Olisi vaan niin kiva joskus saada kisa, joka menisi edes jollain tasolla käsikirjoituksen mukaan. Käteen jäi paljon hyvääkin. Oli ihana nähdä ystävääni, reissu oli mahtava ja iloisimpana uutisena se, että polvi kestää!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

SM Sprintti ja Porvoon ajot

Kyllä oli viikonloppu! Lähtökohdat huomioon ottaen, oon niin tyytyväinen, että selvisin molempiin lähtöihin ja suoriuduin oman mittapuun mukaan vielä oikeen mallikkaasti.

SM Sprintti 8.6.2013

Kuten jo avauduinkin edellisessä postauksessa, meni  perjantai väsymyksen ja pääsärkyisen työpäivän merkeissä. Väsytti ihan julmetusti, joten taisin mennä nukkumaan jo yhdeksän jälkeen. Herätyskello oli pistetty soimaan viideksi, joten unta oli saatava palloon. Mutta, kuinkas kävikään. Kisajännitys yhdistettynä torsati-illasta palautumiseen ei taannutkaan parhaita unia. Pyörin vaan sängyssä ja paniikinomaisesti jo mietin, että jos en oikeasti nuku yhtään, niin hautaan koko Sääksin reissun. Jossain vaiheessa onneksi nukahdin ja aamulla olo tuntui paremmalta - tai ainakin kohtalaiselta, että päätin lähteä ajelemaan kisapaikalle.

Vähän meinas tulla kamojen järjestelyiden kanssa kiirus, joten alkuverra jäi vähän heikoksi. Ehdin jonkin verran uida, mutta en oikeastaan vetänyt yhtään kovempia vetoja. Tiedän, että oon todella hitaasti lämpeävää sorttia, joten olisin tarvinnut alle kyllä kunnon uintiverrat. Naisten eliten ja nuorempien sarjojen startti oli 8.45. Hyvin pääsin heti alkuun uimaa suht rauhassa, mutta missasin kyllä kaikki kovat peesit. En todellakaan ole sprinttimatkan uimari. Vaikka tänä talvena on tullut uitua enemmän kuin ikinä, uinti ei tunnu kovin kehittyneen, taikka sitten olen kadottanut vauhdin totaalisesti. Omaan tasoon nähden ok uinti, mutta tiesin jo vedessä noustessa, että kovat pyöräilypeesit on kadotettu.

Pyöräilyssä sain heti naisia kiinni, mutta jouduin auttamatta vetojuhdan rooliin. Muutama nuorten sarjalainen jäi peesiin, mutta eivät jaksaneet vetää. Pyörä kulki aikalailla 34km/h keskarilla. Ihan ok, yksin pyöräiltynä. Reitti oli 22,5km ja loppua kohti yllättävän mäkinen. Alussa olisi pitänyt painaa tasaiset kovempaa, jos olisi halunnut pyöräajasta vielä nipistää.

Juoksu tuntui alkuun raskaalta, mutta n.1km:n kohdalla liimauduin N19 sarjan voittajan peesiin ja sain juoksuun hyvää rytmiä. Loppuun asti jaksoin tasaista vauhtia ja maalissa fiilistelin hyvää juoksua! Tuloksena naisten SM 8. sija. Todella tyytyväinen olen.


Porvoon ajot 9.6.2013

Herätys taas julmetun aikasin ja auto kohti Porvoota. Edessä oli ensimmäinen "oikea" maantiepyöräkisa, jos kuntoajoja ei lasketa. Meillä oli Focus Ladiesilta kasattu kisaan 10 hengen kisatiimi, joten mahtavaa oli lähteä polkemaan naisten kanssa. Ennen starttia jännitti julmetusti, koska en en tiennyt yhtään miten oma kunto kestäisi Suomen parhaiden naispyöräilijöiden kanssa. Kovatasoinen, 60km:n kisa oli tiedossa. Reitti kierrettiin kolmena kierroksena, aina välillä kurvaten Porvoon keskustan kautta.

Samassa lähdössä Naisten Eliten kanssa lähti miehet 16 ja miehet 60, joten porukkaa riitti. Lähtö oli mukavasti myös pitkään ylämäkeen mukulakivineen, johon lähdettiin startin jälkeen painamaan putkelta niin saamarin kovaa. Pysyin ensimmäisessä rykäsyssä mukana ja meno tasoittui maantielle päästessä. Jalat tuntuivat yllättävän freeseiltä ja pysyin helpoin tuntuisesti pääryhmässä mukana.

Oltiin tultu n. 8km, kun tiukassa peesissä en ehtinyt väistää pientä, mutta todella syvää routavauriota. Ajoin suoraan siihen, vauhtia lähemmäs 40km/h ja eturengas puhkesi!! Käsi ylös tien sivuun ja huoltoautoa odottelemaan. Tiimin huoltoauto tuli nopeaan ja ripeässä tahdissa etukiekko oli vaihdettu. Tilanne tuntui niin toivottomalta, että keskeytyskin kävi mielessä. Tiimin koutsi kuitenkin antoi tiukat ohjeet seurata huoltoautoa ja tavoitteena oli lähteä ajamaan pääjoukkoa kiinni. En tiedä paljon rakoa ehti tulla, mutta arvioisin n.3min. Ajoin aivan punasella, sykkeet 170-180 välillä seuraavan 10km. Tehtävä tuntui kyllä niin toivottomalta, mutta n 20km jälkeen sain ensimmäisen kerran näköyhteyden ryhmään. Tuosta sain sen verran itseluottamusta, että uskoin saavuttavani ryhmän vielä. Moni selkä tuli myös matkalla vastaan. Monta naista oli jo tossa vaiheessa tippunut pääjoukosta. Jatkoin hirveetä jyystämistä ja noin 25 km kohdalla sain pääjoukon kiinni! Pikkasenko tuntu meno letkeeltä siihen päästessä.

Meno senkun koveni toisen kierroksen lopussa ja viimeisellä kierroksella. Iskuja yritettiin lähes jokaiseen mäkeen ja jalat hapotti ihan pirusti. Vaikka mäissä aina pikkasen jäin, sain välit nopeasti kurottua kiinni tasasella. Vauhti alkoi viimeisen kierroksen lopulla nousta, kun alettiin hakemaan parhaita asemia loppukiriin. Omat jalat alkoivat tossa vaiheessa olla niin syödyt, että loppukiriin ei olisi enää paukkuja. Maali oli mukavasti vielä pirullisen mäen päällä. Vika 1-2 mentiin niin täpöä, että siinä jouduin antaa kärkinaisille vähän periksi. Maaliin tulin kuitenkin joukon perillä Lepistölle 18s hävinneenä.


Maalissa jalat tärisi ja oli kyllä kaikkensa antanut olo. Paljoin jäi hampaankoloon tosta rengasrikosta, mutta turha sitä on jossitella - kuuluu lajiin. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus ekaksi maantiekisaksi. Mentiin kyllä hurjaa vauhtia, keskari oli n.38,3km/h. Vauhtia todella riitti. Maantiepyöräily on kyllä hieno laji!


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Epäurheilija

Suorastaan hävettää kirjoittaa tätä postausta, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin. Valmistautuminen viikonlopun koitoksiin ei tosiaan ole mennyt oppikirjan mukaan...

Hommahan meni niin, että olin luvannut lähteä käymään yhden yhteistyökumppanin iltatilaisuudessa. Vakaa aikomus oli mennä nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta. Alkuun lasi kuohuvaa ja ruuan kanssa hyvää viiniä. Noh, ilta vaan venyi ja venyi aivan huomaamatta. Yhtäkkiä tajuan jo vastaavani myönteisesti, kun keskusteltiin jatkopaikkaoptioista. Siellä sitten tämä TÖRPPÖ pistää jalalla koreasti ja nauttii yhden sun toisenkin mojiton suun kostukkeeksi. Oikeesti oli niin hauskaa, etten tajunnut ajan kulkua. Yhdessä vaiheessa katson kelloa ja tajuan, että peli on täysin menetetty. Taksi himaan ja unta palloon hurjat kolme tuntia..ja tänään duunissa aivan voittajafiilis..

Sen verran harvoin tulee ulkoilua harjoiteltua, varsinkin jos opiskeluaikoihin vertaa, että aikamoiset olot on tänään ollut päällä. Huominen kunto tulee olemaan täysi arvoitus, mutta jos tuntuu pahalle, niin täysin saan itseä syyttää. Jos sitä nyt sunnuntaille edes palautuisi..

Ei sen enempää. Huomenna nöyränä tyttönä "oikeiden" urheilijoiden kanssa lähtöviivalle.








tiistai 4. kesäkuuta 2013

Norjan maisemissa

Viikonloppu on mennyt upeissa maisemissa Norjan Stavangerissa. Erkan sisko muutti tänne vuodenvaihteessa, joten täällä tullee jatkossa vierailtua useamminkin. Ja ei siinä mitään, sen verran upeet maisemat ja liikuntamahdollisuudet täällä on. Suomessa hiotaan ennätyshelteissä ja täällä päästiin perjantaina kesän helle-ennätykseen, +20 c. Stavangerin ilmasto on vuoden ympäri lauha, tuulinen ja sateinen. Tänään ilma ei todellakaan ollut kesäinen, kun teimme vaelluksen Lysefjrodin reunalle. Vettä sato kaatamalla ja asteita taisi huipulla olla + 5! Maisemat ovat kyllä ovat upeat! Vuonoja, kunnon vuoria ja merenrantaa. Ei ihme, että norjalaiset ovat sporttista kansaa, kun puitteet ovat niin hienot. Viikonloppu on otettu rauhassa lomailun merkeissä ja uuteen perheenjäseneen tutustuessa. Kevyttä sporttailua on mahtunut mukaan jonkin verran. La kokeilin pisintä lenkkiä leikkauksen jälkeen. Juoksimme Erkan kanssa 11km lenkin ja selvisin siitä ilman pahaa jalan jäykistymistä ja kipuilua. Kevään epätoivon jälkeen 10km lenkki tuntuu niin hienolle! Alan pikkuhiljaa kallistua sille kantille, että lähtisin Århusin puolikkaalle.

Pari vaellusta vuonomaisemissa on myös tullut tehtyä. Perjantaina upeassa auringonpaisteessa ja la jäätävässä kaatosateessa.  Lyhyt breikki teki hyvää ja oli ihana palata lämpimään Suomeen. Tänään ja huomenna vielä vähän kovempaa treeniä, mutta loppuviikko menee palautellen viikonlopun koitoksia varten. Edessä varsinainen superviikonloppu: la Rajamäen SM sprintti ja su Porvoon ajot.

Upeita maastoja

 Dalsutenin laella Stavangerin edustalla

Lysefjordin reunalla. Alas pudotusta 600m. Autuaan tietämätön turisti..